Fairest of them all

Kerroin taannoin, että minulla on itselleni tuparilahja, jonka avaisin sitten ensimmäisenä iltana uudessa kämpässä. Eilen illalla siis avasin sen.

En alun perin himoinnut Applea, mutta nähdessäni sen kuvia monissa paikoissa, se alkoi vaikuttaa aina vain kauniimmalta...

Tänään on ollut koko iltapäivän kova ukkonen, mutta onneksi iltaa kohden kirkastui, niin sain valoisia kuvia.

-Miss Chaos

Thunder

Melkein kaikki nuket ovat laatikoissa sikin sokin, mutta jatkuvasti on tarve hypistellä tai askarrella jotain. Siispä tämä Dead Tired Draculaura joutuu koko ajan sitten kohteekseni yksinkertaisesti siksi, että se ei ole vielä laatikossa. Onneksi muutto on ihan kohta ohi.

Ihastelimme ukkosmyrskyä ikkunan ääressä.


EDIT: Ainiin ooooh, tasan 40 lukijaa jo! Kiitoksia teille kaikille, vanhoille ja uusille <3

-Miss Chaos

Super sweet

Mattel on totisesti pistänyt merkille, kuinka muodikkaita pastellivärit nyt ovat.

Tässä lemppareitani uusista julkaisuista, joita tosiaan nyt satelee paljon:

Aivan erityisesti tämä Twyla vei sydämeni!
Jätänpä sen New Scaremester Twylan sitten hankkimatta...

Onneksi satun tykkäämään pastelleista, ei haittaa minua! Vaikka toisaalta toivon, että Riverin ulkonäössä olisi enemmän sukunäköä, mustaa ja synkkyyttä siis. Ainakin viitta on hieno, ja luurankoraajat toteutettu todella jännästi.

Huomatkaa myös uudenlaiset ständit, joiden avulla leijutaan ilmassa.



Sananen vielä Vandalasta

On erittäin tärkeää, erityisesti lapsille, että mediasta löytyy hahmoja, joihin samaistua. Liian usein piirretyissä ja leluissa ja telkkarissa ja kirjoissa ja kaikessa on vain valkoisia, laihoja, samanlaisia "täydellisiä" ihmisiä. Koko Monster High:n idea on juhlia erilaisuutta, hyväksyä itsensä ja luoda mahdollisimman paljon vaihtelevaa porukkaa, missä onkin onnistuttu hyvin (vaikka no, kaikki hahmot ovat kyllä laihoja). Jo kerran aikaisemmin on webisodissa nähty invalidi hahmo, merenpoika, joka istui pyörätuolissa. Nyt saadaan invalidi nukke, jolla on tekojala. Se on ihan hemmetin tärkeää, samoin kuin vaikkapa tummaihoisten hahmojen tekeminen, sitä on vain tällaisen normiin kuuluvan vaikea käsittää. Ajatelkaa lasta, jolla on tekojalka, näkemässä tämän nuken kaupassa. Kuinka monta itsensä kaltaista ihmistä se lapsi on mediassa nähnyt elämänsä aikana?

Siis suuri kiitos ja kunnia Mattelille tästäkin.



Lukijoiden mielipiteitä uusista julkaisuista? Lemppareita?

-Miss Chaos

Terhen

Näette nyt ensimmäistä kertaa kuvan BJD-nukestani. Otin sen pois kaapin päältä istuskelemasta, ja pian se joutuu muuttopakettiin. Dead Tired Draculaura tuli hengailemaan Terhenin kanssa kuminauha päässä, suoristin sen tukkaa kuumalla vedellä.

Kellastunut ja hyljätty hartsilapsi-parka.

Terhenillä on oma upea korituoli, melkein kuin valtaistuin. Aika paljon samaa näköä kuin Morticia Addamsin kuuluisassa tuolissa:

Ehkäpä tulette joskus näkemään enemmänkin kuvia metsän hengestäni.

Vielä siitä Draculauran tukasta... Se oli tietysti mitoitettu näyttämään fiksulta pystyssä sojottaessaan, vaan ollessaan kohti maata pituudet näyttivät ihan hölmöiltä. Leikkasin sille sievän kerroksittaisen polkkatukan.

Tämä nukke on tehty Kiinassa, mutta tukka on silti aika lismainen, ärsyttävää.

Minulla on myös itselleni nyt ööh... tuparilahja? Aion avata sen ensimmäisenä iltana uudessa asunnossa sitten. Kärsivällisyyttä!

Ja lisäsin tuonne sivuun kyselyn kuten voitte todeta, klikkailkaa menemään.

-Miss Chaos

She's a killer

Lähdin eräänä iltana yönä ulos nukke laukussa, tarkoitukseni oli ottaa jokunen sievä kuvanen ja se siitä. Ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Olin liian myöhään liikkeellä, ja ulkona oli jo hieman liian hämärää. Siellä oli lisäksi ihan älyttömästi hyttysiä. Päädyin jonnekin metsän keskelle, ja sitten seikkailuvietti vei, löysin lopulta itseni märkänä, mutaisena ja yltä päältä nokkosen- sekä hyttysenpuremissa jostain omituisesta paikasta... Kuvia ei monta jäänyt kameraan tältä reissulta, ja niistäkin oli suurin osa varsin surkeita. Mutta näillä mennään!

Muokkasin Haunt The Casbah Clawdeenia hieman, liikaa kultaa ja glitteriä. Nypin tukasta tinselit ja talkkasin sen (liiiimaaaaa), raaputin meikistä glitterit ja poistin huulet. Siinä toistaiseksi tytön look, kustomointijonoon meni nyt sekin. Tykkään kovin tuosta vaaleanruskeasta tukasta, toivon mukaan en joudu reroottaamaan sitä.

Onko teillä lukijoilla koskaan epäonnistuneita kuvausreissuja?

-Miss Chaos

Howleen ja Tassu

Nämäkin ovat kuvia vuodelta 2013 ja toisesta blogistani, haluan jakaa ne täälläkin. Dance Class Howleen ja sille antamani lemmikkikissa. Howleen nimesi kisun Tassuksi.

Tämä oli silloin, kun nukke oli aika uusi ja pohdiskelin vielä, millainen tyyliltään ja persoonana se voisi olla.

Howleen sai myös leikkiä pikkuisella ponilla.

-Miss Chaos

Just a passer by

Tämä on postaus jonka tein henkilökohtaiseen blogiini kesällä 2013, kun minulla ei vielä ollut nukkeblogia. Laitan ne samat kuvat ja tekstin nyt tänne. Teen varmaan saman joillekin muillekin vanhoille postauksille joskus myöhemmin.

I can do things but cannot really feel them. It's been almost three centuries since I passed away, and I can't remember the smell of grass or the taste of fruits. I have distant memories of my favourite things, like soft silk dresses, holding hands, sweet cakes and stroking my cat's fur, but I do not know what they felt like, not anymore. Usually people don't even see or hear me, I float in the middle of a crowd feeling more alone than ever. I'm next to nothing, diminishing every day, just an echo in the wind. I do not walk, I do not sleep, I exist. Barely. The world changes around me, but I never change. You get used to it though, not living. But sometimes I wish I'd gone with the grey man who came for my soul when I died. Though I admit I'm still very afraid of letting go, I wonder where he would've taken me...

-Miss Chaos