Nitocris

Olen työstänyt pikku hiljaa uutta kustomia, joka ei kyllä ollut kovin työläs tapaus, mutta kuten ennenkin, oma tahtini on hiljainen, ja se saa ollakin. Hoppukos tässä.

CAM Mummy sai jo aikoja sitten oman peruukin ja nimen, mutta muuten nuken ja hahmon kehittely on viivästynyt. Neferan kanssa taannoin kuvaillessani ja De Nilen perheen tarinaa mietiskellessäni sain sitten intoa tähänkin muumioon. Mielessäni Nitocris on paljon vanhempi kuin Cleo ja Nefera, satoja tai ehkä jopa tuhansia vuosia vanhempi, ja alkeellisemmin palsamoitu sekä huonompikuntoinen, mutta samalla maagisempi, voimakkaampi ja vaarallisempi.

Toisin kuin Nefera ja Cleo, Nitocris ehti olla kuningattarena ennen ennenaikaista kuolemaansa, hän nousi valtaistuimelle hyvin nuorena, melkein lapsena vielä, ja hallitsi viitisen vuotta. Muuta tarinasta en itsekään vielä tiedä.

Tässä vaiheessa kuvia sideharson värjäyksestä. Minulla oli valkoista harsoa, ja halusin siitä tummemman, vanhemman ja kuluneemman näköistä. Kokeilin kahvia ja vahvaa mustaa teetä.

Keitin samalla itsellenikin kupposen lakritsiteetä.

Vasemmalla värjäämätön rulla, keskellä kahvissa haudutettu ja oikealla teessä. Tee osoittautui paremmaksi.

Ja sitten pitäisi olla paljon kuvia valmiista kustomista, mutta...

Lähdin tänään ulos pari nukkea mukanani, halusin kävelylle ja kuvaamaan. Valitettavasti metsästä alkoi valo loppua siinä vaiheessa, kun Nitocris oli kuvattavana, joten kaikki kuvat epäonnistuivat. Sain nyt valittua sieltä kaksi vähiten huonoa.

Täytyypä kuvata sitten toiste lisää.


Lisäsin kultaa kroppaan ja peitin sitä vain vähän käärinliinoilla, kun vartalossa kuitenkin on niitä kuvioita muutenkin. Silmät ovat sokeat (jo aikoja sitten pois mädäntyneet?), mutta Nitocris näkee silti paljon enemmän kuin tavallinen kuolevainen. Koruja saattaisin kaivata vielä lisää, kultaa ja jalokiviä, tai en tiedä. Ehkä simppelimpi on sittenkin parempi.



Mitä pidätte tästä kustomista?

-Miss Chaos

He's mine

Nonniin! Olen saanut hyppysiini sen kaikkien aikojen unelmanukkeni, eli tietysti kyseessä on Clawd! Ostin poitsun Monsta High Nuket -blogin kirppikseltä. Välittömästi kun Clawdin siellä näin, olin haukkana lähettämässä sähköpostia Mummylle, toivoen, ettei kukaan ehtinyt ennen minua.

Tämä on siis se 4-pack Clawd, mutta sain sen mukana Music Festival Clawdin topin ja aurinkolasit, vain sortsit ja kengät olivat nuken alkuperäiset. Clawdia vei aurinkolasit, ja Clawd sai nyt pöksyt ja saappaat, jotka olen ostanut sitä varten jo aikoja sitten. Ovathan nuo housut vähän isot kyllä, pienennän niitä, jahka löydän ompeluvälineeni...

En ole vielä osannut päättää, teenkö tuolle tukalle jotain, vai jätänkö noin.

Vau, siinä se nyt sitten on! Ikioma Clawd <3


Seuraavaksi harvinaista kuvamateriaalia susisuvun sukujuhlista. Harvinaista siinä mielessä, että on kovan työn ja tuskan takana saada näinkin monta susilasta olemaan hiljaa paikoillaan. Osa näistä on serkuksia, osa sisaruksia, kuka noita nyt muistaa mikä mikäkin, varsinkin kun ovat niin kovin samannäköisiä... Serkkuja on tietenkin olemassa vielä paljon enemmänkin, mutta loput eivät saapuneet juhliin tai jaksaneet poseerata kuvassa, epäilisin. Vanhemmat serkut eivät viitsi enää hengata nuorempien kanssa, ja nämä teini-ikäiset taas eivät suvaitse heitä nuorempien seuraa, kyllähän te tiedätte.

13 sudenpenikkaa, pahan onnen luku.


Joko kaikki varmasti tietävät, että ihmissudet ovat obsessioni?

-Miss Chaos

I will be a queen

Ainiin, pitihän minun laittaa vielä ne toisetkin kuvat, joita otin samana päivänä, kun kuvailin Skelitaa ulkona. Minulla oli siis mukana myös Nefera. Olen kehitellyt mielessäni taustatarinaa sille, miten koko De Nilen perhe eli ja kuoli ja ovat nyt eläviä kuolleita, ja sille miksi Nefera on niin julma.

Nefera oli lapsista vanhin, siis tuleva kuningatar, koska perheessä ei ollut poikia. Farao isänsä jälkeen. Neferaa oli kasvatettu tätä tärkeää asemaa varten koko ikänsä, ja hän oli hyvin kaunis sekä kansan rakastama prinsessa, jonka uskottiin hallitsevan aikanaan hyvin.

Mutta toisin kävi. Nefera sairastui aikuisuuden kynnyksellä mystiseen tautiin, joka rappeutti ruumiin lisäksi mieltä, ja eteni arvaamattomin sykähdyksin. Välillä saattoi olla pitkiä hyviä kausia, sitten taas yhtäkkisiä romahduksia. Neferan persoonallisuus muuttui ailahtelevaiseksi ja väkivaltaiseksi. Hän ymmärsi olevansa kuolemassa sairauteensa, ja katkeroitui syvästi. Kolme pitkää vuotta hän sairasti, muuttui heikoksi ja oli lopulta kykenemätön liikkumaan sängystään.

Kuningatar, Neferan ja hänen siskonsa Cleon äiti, oli kuollut synnytyksessä saattaessaan Cleoa maailmaan. Nefera kehitti syvän, sekapäisen raivon siskoaan kohtaan, koska syytti tätä salaa heidän äitinsä kuolemasta, ja oli samalla katkera, koska tiesi Cleon olevan seuraava perimysjärjestyksessä hänen kuoltuaan.

Cleo pelkäsi siskonsa arvaamattomia raivokohtauksia, ja vältteli tätä viimeiseen asti. Kun pitkään sairastanut prinsessa lopulta kuoli, koko valtakunta oli surun keskellä helpottunut. Ainakaan hullu Nefera ei päässyt valtaistuimelle, kuten menneisyydessä oli toisinaan käynyt. Cleo ei koskaan halunnut hallitsijaksi, koska oli koko ikänsä luottanut siihen, että sisko osaa, sisko tietää, sisko kykenee. Yhtäkkiä hän joutuikin itse koko kansan mielenkiinnon kohteeksi. Millainen Farao tästä prisessasta tulisi?

Muinaisessa Egyptissä ei ymmärretty lääketieteestä niin paljoa, että perinnöllinen sairaus olisi voitu tunnistaa, ja ymmärtää, miksi kuningatar oli ollut niin heikko, että oli kuollut synnytyksessä jaksamatta edes huutaa tuskaansa, ja miksi kruununprinsessa sairastui. Joten muutamaa vuotta myöhemmin, kun Cleokin alkoi osoittaa sairauden merkkejä, huhut kirouksesta lähtivät liikkeelle. Kansa rukoili jumalilta armoa, kun palatsista kuului uutinen, että myös nuorempi prinsessa on nyt vuoteen omana. Cleo ei joutunut kärsimään, hänen sairautensa eteni muutamassa kuukaudessa päätepisteeseensä asti, ja hän nukkui pois rauhassa. Farao oli menettänyt koko perheensä, ja jäänyt ilman perillistä. Hän sulkeutui yksin loisteliaisiin huoneisiinsa loppuiäkseen. De Nilen "kirous" oli tehnyt tehtävänsä.

Molemmat prinsessat tietenkin muumioitiin kaikkien huolellisten ja aikaavievien tapojen mukaan, varmistettiin yltäkylläinen ikuinen elämä tuonpuoleisessa, ja haudattiin kivisiin kammioihinsa osittain maan alle. Vuosituhansien tuulet ja myllerrykset hautasivat heidät aarteineen ja salaisuuksineen maan tomuun.

Vai hautasivatko? Aarteet ovat yhä paikoillaan, hautakammiot ovat yhä paikoillaan, mutta muumiot puuttuvat...

-Miss Chaos