Vesipetoja

Vähän lisää kuvia siitä Lagoonasta, jonka pari viikkoa sitten kirpparoin. Löytyihän siltä jonkinlaista liimaongelmaa, huppuun oli jopa jäänyt sisäpuolelle pari pientä kellertävää tahraa. Talkkasin ja harjasin tukan, niin siitä tuli ihan kelpo, eikä liimaa kuitenkaan hirveän paljon ollut, vaikka niin vanha nukke.

Tarkistin vaatteet ja hoksasin, että tuosta uimapuvusta lähtevistä verkkolahkeista toisessa oli takana ammottava aukko, sauma joko ratkennut tai sitten vain alunperinkin kökösti ommeltu, helppo korjata joka tapauksessa. Nyt kun olen päässyt tutkiskelemaan tätä nukkea, tykkäänkin sen asusta tosi paljon. Niin hassu ja omaperäinen!

Minulla ei oikein ollut mitään Lagoonan tyyliin sopivia kenkiä. Päädyin lopulta laittamaan sille Haunt the Casbah Clawdeenin sandaalit. Samalla huomasin, että toinen niistä oli hieman rikki, enkä tiennyt, onko se mennyt minulla rikki vai ollut jo uutena, ei mitään hajua. Kuvasta sitä ei näe, mutta toisesta oli siis keskimmäinen hihna irti kengästä, kengän sisäsivulla. Ei haittaa käyttöä, mutta pitää ehkä varoa, ettei irtoa enempää.

Halusin vielä kokeilla Lagoonan hupparia ja sortseja Lagoonafirelle, joten pari kuvaa siitäkin.

Ei hassumpi tämäkään yhdistelmä. Huppu tietenkään ei mennyt päähän ponihännän takia, mutta hyvältä näyttää silti.




Huomenna lähden taas pohjoiseen lomanviettoon, ja ajattelin ottaa jälleen kerran jonkin nuken mukaan ulkokuvia varten. Nyt en vain millään osaa päättää, että kenet?

-Miss Chaos

I will never be the angel of your dreams

Olen maininnut täällä blogissa, että ompelu ei ole vahvimpia taitojani. No, ei tosiaan vahvimpia, mutta kyllä minä nyt sentään jotain osaan ommella. Olen joskus tehnyt jopa ihan käyttökelpoisia vaatteita sekä ihmis- että nukkekoossa, kun olen viitsinyt alkaa oikeasti väkertää. Tapanani vain on olla laiska ja yrittää tehdä asiat helpoimman kautta, jolloin lopputuloskin on sitten mitä on...

Eilen päätin vihdoin kokeilla projektia, joka on jäänyt tekemättömäksi ihan liian pitkäksi aikaa. Ostin jo aikoja sitten Ruotsista pari halpaa nuken mekkoa, Barbien kokoa, aikomuksenani pienentää ne monsterikokoon. Sain kustomi-idean, ja pääsin vihdoin hommiin.

Käsin ompelu on jotenkin vähemmän stressaavaa kuin koneella ompelu, vaikka hidasta.

Tältä mekko näytti alun perin.

Leikkasin yläosan irti hameosasta, ratkoin siitä tarranauhat pois ja poistin olkaimet. Yläreunan pitsi oli liian suurta ja kömpelöä, joten leikkasin sitäkin. Avasin edessä olevat muotolaskokset, vaikka niistä jäikin jäljet tuohon kamalaan, ohueen satiiniin.

Ompelin eteen kaksi uutta muotolaskosta ja vielä sivuille toiset kaksi, vaikkakin tosi kökösti ja suurpiirteisesti. Ei saa katsoa liian läheltä. Ompelin alareunaan käänteen, poistin takaosasta jonkin verran ylimääräistä kangasta, leikkasin tarranauhat pienemmiksi ja ompelin ne paikoilleen. Lopuksi muistin tehdä vielä käänteen yläreunaankin, ettei leikattu pitsi törrötä.

Yläosa valmiina.

Pienensin hameosaakin vähän, ja ompelin osat toisiinsa kiinni. CAM Susityttö toimi mallinukkena. Tarkoitukseni oli lyhentää vielä hameen helmaa pikkuisen, mutta totta puhuen olin tässä vaiheessa jo niin kyrpiintynyt koko ompeluhommaan, että se jäi. (Miten niin vinot muotolaskokset?)

Sitten pientä suunnitelman esimakua tulevasta kustomista! Askartelin sille jo rusettipannan, siivet löytyivät yllättäen laatikosta, josta hain sinistä nauhaa vyötärölle. Hei, nehän sopivat.

Olen kova hamstraamaan askartelutarvikkeita. Olen esimerkiksi ostanut tuota sinistä nauhaa 2009 ja käytin sitä nyt ensimmäistä kertaa pätkän, kun halusin vyötärölle rusetin. Enkelinsiivistä minulla ei ole mitään muistikuvaa, että miten ne ovat minulle päätyneet. Saatoin ostaa ne joskus vuosikausia sitten kirpparilta, mutta miksi ihmeessä? Laatikossa ovat kuitenkin lojuneet odottelemassa aikaansa.

Minulla on paljon laatikoita täynnä kaikkea jännää pientä roinaa.

Tuntuu vähän, että kevään myötä alkaa inspiraatiokin palailla.

-Miss Chaos

I'm in luck

Vähän paremmat kuvat olisi voinut ottaa, mutta halusin vain tulla heti leuhottamaan, kun ensimmäistä kertaa ikinä oli monsterionnea kirpparilla! Ja vieläpä täällä tuppukylän pikkukirpparilla. Siellä oli Basic Frankie, jota en ostanut, koska minulla on se. Tosin minulla on se uudelleenjulkaisu, ja myynnissä taisi olla vanha versio.

Ostin kuitenkin Basic Lagoonan! Mukana tuli kaikki korut, asu, ständi ja harja. Lemmikki ja kengät puuttuvat, mutta ei ole suurensuuri menetys (ja eikö tällä kuuluisi vielä olla joku kukka päässä?). Selässä lukee 2008. Lienee joltain lapselta, en usko, että keräilijä veisi tuonne kirpparille ja niinkin halvalla kun vähän harvinaisempi nukke. Mutta jalkaevät ja korut ovat edelleen kuminauhoilla nukessa kiinni, ja huppu niillä pienillä tageilla kiinni päässä. Vaatteita ei siis ole koskaan vaihdettu. Ihmettelen tätä vähän, jos lapsella kumminkin ollut leikeissä..? Tukka minulla vähän hirvittää, pakko irrottaa huppu ja kurkistaa liimatilannetta.

Siellä oli myynnissä toisessa pöydässä myös aika upeita Barbien huonekaluja, mutta vähän hintavia kuntoonsa nähden, niin en raskinut ostaa.

Siinäpä näitte samalla vähän kirjahyllyni sisältöä.


Oletteko koskaan löytäneet kirppareilta monstereita?

-Miss Chaos

Nuoskakeli

Kenties siitä syystä, kun sen Sweet 1600 Draculauran ei pelastettavissa oleva kamala liimatukka harmitti jonkin verran, kaivoin ennen hiihtolomaa esille Coffin Bean Dracun. Ostin sen joskus vuosi sitten nakuna halvalla, tarkoitukseni oli ottaa se ensimmäiseksi reroottausprojektiksi. Kerroinkin siitä muistaakseni silloin täällä blogissa. Kun sain nuken käsiini, sillä olikin ihanin liimaton silkkitukka ikinä, mintunvihreä meikki (lempivärini), ja vieläpä sellaiset vähän pidemmät etuhiukset, joista pidän. Päädyin ilman muuta siihen, että tämä nukke saa jäädä omaksi itsekseen, ja aloitin reroottauksen liimapäisesta Ghouls Rule Dracusta.

Niin, nyt sitten pitkästä aikaa siis kaivoin Coffin Beanin esille, ja päätin ottaa sen mukaani lomalle isän luo pohjoiseen. Tulin siihen tulokseen, että CB lienee kaikkien aikojen lemppari Draculaura-nukkeni, kaikessa hempeydessään ja simppeliydessään. Vähän harmi, kun minulla ei nyt ole sitä sille kuuluvaa asua. Mutta löysin sille kumminkin hieman talvisempia vaatteita metsäkuvauksia varten. Vaihdoin sille myös nuo etusormella osoittelevat kädet 1600:lta, koska tykkään niistä niin paljon. Hoksasin siinä, että Indonesia- ja Kiinaversioilla ei ole ihan tismalleen samanvärinen iho, mutta ero on hädin tuskin huomattava.

En tällä kertaa jaksanut muokata kuvia lainkaan, ovat ihan tarpeeksi hyviä näin.

Näitä ensimmäisiä kuvia ottaessani kyykistelin todella hankalasti ojan pohjalla, yritin olla vajoamatta lähes metrin syvyiseen lumeen, yritin myös olla kastelematta polvia tai takapuolta, ja sitten vielä nojasin hyvin varovasti lumipenkkaan ilman, että kyynerpää uppoaa sinne.

Lala keräsi naavaa, se on kosteana mukavan pehmoista.

Metsästä tullessa rakennettiin pihalle vielä pieni lumipöllö.

Toivoisin, että tuo soma valkoinen pörröpaita olisi pikkuisen pitempi... Mutta kun se on Bratz-kropalle suunniteltu, niin eihän tuolle mitään voi.


Tällaista tällä kertaa!

-Miss Chaos