I will be a queen

Ainiin, pitihän minun laittaa vielä ne toisetkin kuvat, joita otin samana päivänä, kun kuvailin Skelitaa ulkona. Minulla oli siis mukana myös Nefera. Olen kehitellyt mielessäni taustatarinaa sille, miten koko De Nilen perhe eli ja kuoli ja ovat nyt eläviä kuolleita, ja sille miksi Nefera on niin julma.

Nefera oli lapsista vanhin, siis tuleva kuningatar, koska perheessä ei ollut poikia. Farao isänsä jälkeen. Neferaa oli kasvatettu tätä tärkeää asemaa varten koko ikänsä, ja hän oli hyvin kaunis sekä kansan rakastama prinsessa, jonka uskottiin hallitsevan aikanaan hyvin.

Mutta toisin kävi. Nefera sairastui aikuisuuden kynnyksellä mystiseen tautiin, joka rappeutti ruumiin lisäksi mieltä, ja eteni arvaamattomin sykähdyksin. Välillä saattoi olla pitkiä hyviä kausia, sitten taas yhtäkkisiä romahduksia. Neferan persoonallisuus muuttui ailahtelevaiseksi ja väkivaltaiseksi. Hän ymmärsi olevansa kuolemassa sairauteensa, ja katkeroitui syvästi. Kolme pitkää vuotta hän sairasti, muuttui heikoksi ja oli lopulta kykenemätön liikkumaan sängystään.

Kuningatar, Neferan ja hänen siskonsa Cleon äiti, oli kuollut synnytyksessä saattaessaan Cleoa maailmaan. Nefera kehitti syvän, sekapäisen raivon siskoaan kohtaan, koska syytti tätä salaa heidän äitinsä kuolemasta, ja oli samalla katkera, koska tiesi Cleon olevan seuraava perimysjärjestyksessä hänen kuoltuaan.

Cleo pelkäsi siskonsa arvaamattomia raivokohtauksia, ja vältteli tätä viimeiseen asti. Kun pitkään sairastanut prinsessa lopulta kuoli, koko valtakunta oli surun keskellä helpottunut. Ainakaan hullu Nefera ei päässyt valtaistuimelle, kuten menneisyydessä oli toisinaan käynyt. Cleo ei koskaan halunnut hallitsijaksi, koska oli koko ikänsä luottanut siihen, että sisko osaa, sisko tietää, sisko kykenee. Yhtäkkiä hän joutuikin itse koko kansan mielenkiinnon kohteeksi. Millainen Farao tästä prisessasta tulisi?

Muinaisessa Egyptissä ei ymmärretty lääketieteestä niin paljoa, että perinnöllinen sairaus olisi voitu tunnistaa, ja ymmärtää, miksi kuningatar oli ollut niin heikko, että oli kuollut synnytyksessä jaksamatta edes huutaa tuskaansa, ja miksi kruununprinsessa sairastui. Joten muutamaa vuotta myöhemmin, kun Cleokin alkoi osoittaa sairauden merkkejä, huhut kirouksesta lähtivät liikkeelle. Kansa rukoili jumalilta armoa, kun palatsista kuului uutinen, että myös nuorempi prinsessa on nyt vuoteen omana. Cleo ei joutunut kärsimään, hänen sairautensa eteni muutamassa kuukaudessa päätepisteeseensä asti, ja hän nukkui pois rauhassa. Farao oli menettänyt koko perheensä, ja jäänyt ilman perillistä. Hän sulkeutui yksin loisteliaisiin huoneisiinsa loppuiäkseen. De Nilen "kirous" oli tehnyt tehtävänsä.

Molemmat prinsessat tietenkin muumioitiin kaikkien huolellisten ja aikaavievien tapojen mukaan, varmistettiin yltäkylläinen ikuinen elämä tuonpuoleisessa, ja haudattiin kivisiin kammioihinsa osittain maan alle. Vuosituhansien tuulet ja myllerrykset hautasivat heidät aarteineen ja salaisuuksineen maan tomuun.

Vai hautasivatko? Aarteet ovat yhä paikoillaan, hautakammiot ovat yhä paikoillaan, mutta muumiot puuttuvat...

-Miss Chaos