Eikun... eikun.... eikun...

Olen kustomoinut Scaris Abbeyta pitemmän kaavan mukaan, aivan pallo hukassa, eikä se ole vieläkään valmis. Kerron kuitenkin nyt jotain tästä prosessista. Pahoittelen hämäriä kuvia, suurin osa on otettu yöllä, koska inspiraatiohan tunnetusti iskee aina juuri silloin.

Alkutilanne

Päätin, että Basic Abbey saa jäädä omaksi itsekseen, ja tylsähkö Scaris versio muuntautua joksikin muuksi. Nyt jälkeenpäin ajatellen en oikeastaan edes tiedä, miksi ostin koko nuken. Varmaan sellaisessa huumassa "oooo kaupassa on uusia nukkeja, pakko saada joku!!!"

Nyt olen jo vähän nirsompi nukkehankintojen kanssa, en tahdo kokoelmani kasvavan liiaksi, enkä kaipaa laumaan ketään "ylimääräisiä" tyhjän panttina notkumaan.

Nakkena

Aloitin nyppimällä hiuksista tinselit pois pinseteillä yksi kerrallaan. Olipa ärsyttävää hommaa kyllä.

Alkutekijöissä

Tässä vaiheessa minulla oli joku hatara suunnitelma, halusin mustat huulet ja muuta en oikein tiennyt. Aloin väsäämään silmistä jotain synkkää ja goottimaista, mutta sitten tökkäsi. Menin suosiolla nukkumaan ja jätin nuken hyllyn reunalle. Siinä se saikin istua monta viikkoa, kun en oikein saanut tartutuksi toimeen. Puin sille päälle jotain mustaa ja violettia, kynnet olin maalannut valkoiseksi jo aikaisemmin.

Sitten eräänä yönä päätin, että kyllä tälle on tehtävä jotain, ja kaivoin välineet esiin. Olin pyöritellyt ideaa valkeista kulmakarvoista, jotka olisivat pelkät pyörylät.

Ensi kerralla kyllä laimennan maalia paremmin vedellä, yhä liian kökköinen lopputulos

Sellaiset siis tein. Sitten yhtäkkiä en halunnutkaan silmistä niin tummia ja synkkiä ja näyttäviä, ja päädyin vaaleansinisiin ripsiin ja rajauksiin kokomustien iiristen seurana. Olin jälleen ihan pallo hukassa. Mitä ihmettä tästä oikein tulisi? Halusin kasvoihin vielä jonkin yksityiskohdan, ja lisäsin kaksi valkoista viirua, tatuointeja kai.

Tästä ne ongelmat sitten vasta alkoivat. Jätin nuken taas istumaan, ja ihmettelin. Välillä inhosin sitä läpikotaisin. Olin jo varma, että pyyhin koko pärstän pois ja aloitan alusta. Sen asu ei enää sopinut sille, eikä se näyttänyt oikein miltään eikä keltään. Kesti jonkin aikaa, mutta lopulta sain kuin sainkin idean!

Kas niin! Asusta ei kannata välittää, se on vain supernopeasti univajeissa kokoon kyhätty prototyyppi, ettei ihan alasti tarvitse olla, ja vähän antamaan suuntaa suunnitelmistani. Nahkaa ja turkista siis, ilman kenkiä.

Maalasin siis huulien päälle vielä torahampaat, vähän suuremmat kuin Abbeylla normaalisti. Talkkasin ja leikkasin sen hiukset, vanhalla kunnon pää alaspäin -kikalla, jotta ne jäivät alhaalta pitkiksi ja päältä lyhyiksi. Vähän takutusta ja lakkaa ja pörrötystä, ja siinä minulla oli jonkinlainen jääpeikko. Sain kehiteltyä sen hahmoakin hieman. Nimeksi taitaa tulla Soora, se on shamaani, voimakas sellainen, jostain kaukaa pohjoisesta. Tälle tyypille ei kannata tulla kettuilemaan, saa kirouksen niskaansa ennen kuin ehtii "älä nyt leikistä suutu" sanoa.

Nyt olen melko tyytyväinen, kaiken kamppailun ja hämmennyksen jälkeen. Seuraavaksi pitäisi askarrella sille paljon koruja ja asusteita ja yksityiskohtia ja proppeja, sekä tietysti se kunnon asu. Saatan värkätä sille myös hännän jostain. Tukka saisi oikeastaan olla kokonaan valkoinen, mutta en oikein vielä tiedä, teenkö asialle jotain. Sen näkee sitten. Tällä kertaa mattalakkakaan ei jäänyt tahmeaksi ja kiiltäväksi, pistin sitä hyvin varovaisesti. Ehkä sitä sitten vain oli edellisten naamassa liian paksu kerros.

Hassu yksityiskohta: Tuo musta nahkainen lannevaate on koottu nahanpaloista, joita minulla on lojunut laatikossa jo muutaman vuoden. Ne palat olivat muinoin isän nahkatakki, sellainen ikivanha ja jo hauras, ja ne haisevat yhä vähän lehmälle (meillä oli ennen lehmiä). Sopiva tuoksu pikku shamaanilleni, luulisin.

Mitä tuumaatte tästä projektista?

-Miss Chaos