Nuoskakeli

Kenties siitä syystä, kun sen Sweet 1600 Draculauran ei pelastettavissa oleva kamala liimatukka harmitti jonkin verran, kaivoin ennen hiihtolomaa esille Coffin Bean Dracun. Ostin sen joskus vuosi sitten nakuna halvalla, tarkoitukseni oli ottaa se ensimmäiseksi reroottausprojektiksi. Kerroinkin siitä muistaakseni silloin täällä blogissa. Kun sain nuken käsiini, sillä olikin ihanin liimaton silkkitukka ikinä, mintunvihreä meikki (lempivärini), ja vieläpä sellaiset vähän pidemmät etuhiukset, joista pidän. Päädyin ilman muuta siihen, että tämä nukke saa jäädä omaksi itsekseen, ja aloitin reroottauksen liimapäisesta Ghouls Rule Dracusta.

Niin, nyt sitten pitkästä aikaa siis kaivoin Coffin Beanin esille, ja päätin ottaa sen mukaani lomalle isän luo pohjoiseen. Tulin siihen tulokseen, että CB lienee kaikkien aikojen lemppari Draculaura-nukkeni, kaikessa hempeydessään ja simppeliydessään. Vähän harmi, kun minulla ei nyt ole sitä sille kuuluvaa asua. Mutta löysin sille kumminkin hieman talvisempia vaatteita metsäkuvauksia varten. Vaihdoin sille myös nuo etusormella osoittelevat kädet 1600:lta, koska tykkään niistä niin paljon. Hoksasin siinä, että Indonesia- ja Kiinaversioilla ei ole ihan tismalleen samanvärinen iho, mutta ero on hädin tuskin huomattava.

En tällä kertaa jaksanut muokata kuvia lainkaan, ovat ihan tarpeeksi hyviä näin.

Näitä ensimmäisiä kuvia ottaessani kyykistelin todella hankalasti ojan pohjalla, yritin olla vajoamatta lähes metrin syvyiseen lumeen, yritin myös olla kastelematta polvia tai takapuolta, ja sitten vielä nojasin hyvin varovasti lumipenkkaan ilman, että kyynerpää uppoaa sinne.

Lala keräsi naavaa, se on kosteana mukavan pehmoista.

Metsästä tullessa rakennettiin pihalle vielä pieni lumipöllö.

Toivoisin, että tuo soma valkoinen pörröpaita olisi pikkuisen pitempi... Mutta kun se on Bratz-kropalle suunniteltu, niin eihän tuolle mitään voi.


Tällaista tällä kertaa!

-Miss Chaos