Just a passer by

Tämä on postaus jonka tein henkilökohtaiseen blogiini kesällä 2013, kun minulla ei vielä ollut nukkeblogia. Laitan ne samat kuvat ja tekstin nyt tänne. Teen varmaan saman joillekin muillekin vanhoille postauksille joskus myöhemmin.

I can do things but cannot really feel them. It's been almost three centuries since I passed away, and I can't remember the smell of grass or the taste of fruits. I have distant memories of my favourite things, like soft silk dresses, holding hands, sweet cakes and stroking my cat's fur, but I do not know what they felt like, not anymore. Usually people don't even see or hear me, I float in the middle of a crowd feeling more alone than ever. I'm next to nothing, diminishing every day, just an echo in the wind. I do not walk, I do not sleep, I exist. Barely. The world changes around me, but I never change. You get used to it though, not living. But sometimes I wish I'd gone with the grey man who came for my soul when I died. Though I admit I'm still very afraid of letting go, I wonder where he would've taken me...

-Miss Chaos

So sleepy zZzZzZzZ....

Olen pitänyt taukoa nukkeshoppailussa, ja itse asiassa en ole edes viime aikoina ollut kotona kuin lyhyitä aikoja kerrallaan, joten kustomointiprojektitkin lojuvat laatikossa. Muuttostressikin pukkaa päälle, joten ne varmaan jäävätkin lojumaan vielä joksikin aikaa.

Mutta sain silti vihdoin postissa jotain jännittävää. Uskomaton tuuri, naurettavan halpa hinta, pitkähkö odotus ja vielä postimiehen sähläys, vaan tässä se nyt on:

Se kuuluisa arkku. Muistan ihastelleeni tätä joltain videolta joskus silloin, kun se oli ihan uusi juttu, ja sitten harmikseni ei tullutkaan Suomeen. En juurikaan harrasta mitään monstereiden leikkisettejä ja huonekaluja, vaikka vähän salaa himoitsen, koska ne vievät niin paljon tilaa, ja tuntuvat jotenkin... hmm... turhilta? Mutta joitakin poikkeuksia on, kuten se Ghoulian skootteri ja tämä.

Vinkki: Ne jutskat joilla nuken pää on aina kiinni pahvissa, yleensä ihmiset leikkaavat ne lyhyeksi ja painavat sitten törröttävät päät sinne nuken kallon sisään. Se ei ole aina tarpeen. Minä vedän hampailla ne irti, ja yleensä päänsisäinenkin osa tulee ulos kokonaisena. Pidän enemmän siitä, että saan ne pois. Joskus tosin katkeavat.

Peitto, teekuppi, päiväkirja ja kynä.

Yksityiskohdat ovat jälleen kauniita, kuten monstereiden tavaroissa aina.

Tämä on kai olevinaan jonkinlainen lukulamppu?

Pöytä taittuu ja liukuu arkun sisään.

Sängyn omistaja kyllä mahtuu petiinsä melko hintsusti.
Jalat jäävät hieman koukkuun ja päälaki on sängynpäädyssä kiinni.
Ei taida olla kovin mukava nukkua siellä.

Käyttöohjelappusesta selvisi, että myös Count Fabulous nukkuu täällä, sille on oma paikka.
Vaikka lemmikkiä ei tässä paketissa tullutkaan mukana.

Myös Draculauran kallisarvoiselle päivänvarjolle on pidike, sellaistakaan ei kyllä tullut sängyn mukana.
Onneksi minulla oli lepakko ja varjo ennestään.

Kyllä, kuvien taustalla on paljon kummaa roinaa. En voi edes syyttää muuttokaaosta, koska minulla lojuu aina kummaa roinaa siellä täällä.

Asuuko kukaan lukijoistani Oulun seudulla? Muutan Liminkaan, ja olen tuuminut, voisiko Oulussa pitää joskus nukkemiittiä, sehän saattaisi olla hauskaa. Järjestäisin, jos innokkaita harrastajia löytyisi. Vaikka uskoakseni suurin osa onkin minua aika paljon nuorempia, tulen kuitenkin hyvin juttuun kaiken ikäisten kanssa. Millähän tavalla saisin viestin kulkemaan laajemmalti harrastajien piirissä, jotta paikallisia löytyisi?

-Miss Chaos

Duuude!

Deuce on saanut uudet aurinkolasit:

Maalasin Bratzin laskettelulasien sangat mustiksi.

Uudet pöksyt:

Samanlaiset kuin Heathilla.

Uudet saappaat:

Ostin ne kyllä vähän niinkuin tulevaisuudessa siintävää Clawdia varten...
Mutta Deuce lainaa

Uuden tatuoinnin:

Muistelinkin, että minulla oli ikivanhoja siirtokuvia jossain jemmassa.
Sopiva lohikäärmekin vielä löytyi!

Ja uuden nimen!

Saanko esitellä, pariskunta Alyssa ja Ronen:

Noin ne saavat tuijotella toisiaan rakastuneesti.



Nimi Ronen tuli minulle samaan tapaan kuin keksin nimiä yleensäkin. Pyörittelin kirjaimia ja tavuja ääneen kielen päällä, kunnes päätin, että nimen tulee alkaa ärrällä, R on varmaankin lempikirjaimeni. Sitten hoin roo raa rii ree vaikka kuinka kauan. Ja etsin miellyttävältä kuulostavaa kirjainyhdistelmää. Googlasin aina välissä, etten vahingossa anna pojalle nimeä, joka tarkoittaa jotakin omituista. Ensimmäinen yritelmä olikin jokin lääkemerkki. Sitten tuumasin, että siitä tulisi Rony. Mutta lopulta päädyin Roneniin jostain syystä. Kenties Alyssa kutsuu poikaystäväänsä Ronyksi.

Pohdiskelin aiemmin, maalaisinko käärmetukkaa vielä jotenkin, mutta olkoon. Ehkä vielä jonain päivänä. Mutta miten olisi jokin kasvolävistys?


Kuvat ovat kökköjä ja muokattuja koska otin ne yöllä kolmelta.

-Miss Chaos

Hiljaa hyvä tulee

Pientä maalaushommaa.

Robecca on yksi monista kustomointijonossa odottelevista nukeistani.

Maalasin kolme paria kenkiä, otin kuvat niin, että toinen on maalattuna ja toinen koskematon, jotta eron näkee selvemmin.

Mielestäni monstereilla on ihan liikaa kultaisia kenkiä. Musta sopii kaiken kanssa.

Hankin myös Coffin Beanin sohvan, jotta voin pitää hyllyssä esillä nukkeja myös istumassa.

Dead Tired Ghoulia sai polkkatukan siihen asti, että aloitan tämänkin kustomointijonossa odottelevan raukan reroottauksen. Se kyllä sopii aika hyvin, ehkäpä Mattel vielä julkaisee lyhyttukkaisen Ghoulian joskus.

-Miss Chaos

I wish....

No nyt jokunen kuva siitä uutukaisesta, yksi haavenukeistani, 13 Wishes Howleen! En koskaan nähnyt sitä kaupoissa jostain syystä. Sittarissa olisi ehkä ollut (?), mutta asun tismalleen toisella puolen kaupunkia, ja ostan suurimman osan nukeistani Prismasta. Täällä tuppukylässä ei mitään lelukauppoja sitten olekaan. Onneksi olen kuitenkin tähän asti melkein kaiken ikinä haluamani löytänyt joko sieltä Prismasta tai sitten kuin ihmeen kaupalla Huuto.netistä, kuten tämä.

Olin viikonloppuna sukuloimassa taas kerran, enkä voinut vastustaa kun tajusin, että niiden omenapuu tietysti kukkii taas, kuten joka vuosi tähän aikaan, yllätys.

Halusin ottaa kuvia kun Howleen istuu puussa, mutta se oli niin korkealla etten nähnyt mitä tein, kuvat tärähtivät, eikä siellä rungon lähellä mitään kukkiakaan ole!

Kiipesin sitten sellaiselle viettävälle maavallille ottamaan kuvia Howleen toisessa kädessä. Olisittepa nähnyt ilmeeni kun kaaduin ja lensin sieltä takamukselleni, samalla kun tyrskähdin nauramaan. Mutta nukke ja kamera ja valkoinen mekkoni ovat kunnossa! Mitä nyt itselläni käsivarressa muutama naarmu.

*NUUUUH*

Uuden Howleenin myötä olen tehnyt päätöksen: Dance Class menee kustomointiin, reroot ja kaikki, vaikka pidänkin tuosta kikkaratukasta. Tiedän jo, millaisen tukan sille laitan.

Entäpä jos ne olisivat tehneet nuken siitäkin, miltä Howleen näytti 13 Wishes -elokuvan lopussa juhlakamppeissaan? Sain muuten juuri vähän aikaa sitten viimein katsottua tämän leffan, ja oikeastaan yllätyin positiivisesti, tykkäsin. Toisin kuin Frozenin kanssa, petyin...

-Miss Chaos

Ja haastekin

Ouuuuh minun on pitänyt blogata aiheista mutta en ole jaksanut enkä viitsinyt enkä ehtinyt enkä mitään. Ehkä huomenna. Nyt teen vain pois haasteen jonka sain Urarulta, tättädää.


Tämä on taas se perushaaste, sama vanha, enkä aio jakaa kenellekään, koska eiköhän tämän ole jo melkein kaikki tehneet, useampaankin kertaan. Itse en kuitenkaan ole täällä nukkeblogissa tätä ennen tehnyt, henkilökohtaisessa vain.

11 faktaa minusta:

1. Sain muutama päivä sitten yhden unelmanukkeni, postaan siitä ehkä ensi kerralla!
2. Tahdon omaan tulevaisuuden puutarhaani omenapuun.
3. Olen kuluttanut ihan liikaa rahaa parin viime kuukauden aikana.
4. Odotan syksyä aivan into piukeana.
5. Aloitin monstereiden keräämisen heti, kun ne ilmestyivät Suomeen, joten minua ei ole jäänyt häiritsemään vanhat julkaisut, joita en olisi ehtinyt hankkia. Kiinnostuin niistä jo ennen kuin ne edes tulivat Suomeen.
6. Olen 23-vuotias, eivätkä kaikki tuttuni ja sukulaiseni oikein ymmärrä nukkeharrastustani.
7. Lempieläimiäni ovat ketut, sudenkorennot ja pääskyset.
8. Olen uskonnoltani jonkinlainen pakana.
9. Jostain syystä 80-luku on erityisen lähellä sydäntäni.
10. Olen huono saattamaan projekteja loppuun... ties kuinka monta kirjaa kesken... ties kuinka monta kustomia kesken...
11. Tykkään ruoanlaitosta, mutta leipominen on vielä parempaa. Terveisin herkkuhamsteri.






Ja Urarun kysymykset:






1) Syötkö hedelmiä?

- Jovain, aika paljonkin. Lempparini on persimon.

2) Oletko ikinä käynyt Kalajoella?

- Enpä taida olla.

3) Miten kesäsi on alkanut?

- Ei hullummin, uskonpa vahvasti, että tästä tulee oikein hyvä kesä.

4) Kissat vai koirat?

- Olen ehkä enemmän kisuihminen, tulevaisuudessa minulla tulee olemaan 9 kissaa ja yksi koira. Berninpaimenkoira.

5) Missä maassa haluaisit käydä?

- Kiina on se ykkönen. Tahtoisin myös Itävaltaan ja Brittilandiaan ja Saksaan ja Mongoliaan ja uudestaan Venäjälle.

6) Käytätkö koruja?

- Aina. Erityisesti neljä hopeista sormusta on oltava aina kun lähden kotoa, muuten on alaston olo.

7) Mehu, limppari, vesi vai jokin muu?

- Olen aika kova ryystämään mehua, mutta vesi on parempaa.

8) Hoetko jotain tiettyä sanaa/lausetta usein?

- Piti oikein miettiä, ei taida olla sellaista tiettyä sanontaa minulla.

9) Minkälaisen nuken aiot hankkia seuraavaksi?

- Hybridejä kyllä odottelen innolla!

10) Mikä on varhaisin muisto minkä muistat?

- En tiedä varhaisinta, mutta yksi varhaisimmista voisi olla sellainen, kun isän kanssa ajelimme traktorilla metsässä puita hakemassa. Olin ehkä kaksivuotias, minulla oli vaaleanpunainen haalari päällä, ja isä nosti minut seisomaan onttoon puuhun. Kun isä nosti minut sieltä pois, olin pissannut housuuni. Muistan sen hyvin hämärästi.

11) Katsotko viikossa jotain tiettyä sarjaa telkkarista?

- En omista telkkaria, mutta katselen koneelta jonkin verran Buffy Vampyyrintappajaa ja Supernaturalia.

Pistän vaikka pari kuvaa kun Raven kokeili hieman erilaista tyyliä.

-Miss Chaos