She's a killer

Lähdin eräänä iltana yönä ulos nukke laukussa, tarkoitukseni oli ottaa jokunen sievä kuvanen ja se siitä. Ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Olin liian myöhään liikkeellä, ja ulkona oli jo hieman liian hämärää. Siellä oli lisäksi ihan älyttömästi hyttysiä. Päädyin jonnekin metsän keskelle, ja sitten seikkailuvietti vei, löysin lopulta itseni märkänä, mutaisena ja yltä päältä nokkosen- sekä hyttysenpuremissa jostain omituisesta paikasta... Kuvia ei monta jäänyt kameraan tältä reissulta, ja niistäkin oli suurin osa varsin surkeita. Mutta näillä mennään!

Muokkasin Haunt The Casbah Clawdeenia hieman, liikaa kultaa ja glitteriä. Nypin tukasta tinselit ja talkkasin sen (liiiimaaaaa), raaputin meikistä glitterit ja poistin huulet. Siinä toistaiseksi tytön look, kustomointijonoon meni nyt sekin. Tykkään kovin tuosta vaaleanruskeasta tukasta, toivon mukaan en joudu reroottaamaan sitä.

Onko teillä lukijoilla koskaan epäonnistuneita kuvausreissuja?

-Miss Chaos

Howleen ja Tassu

Nämäkin ovat kuvia vuodelta 2013 ja toisesta blogistani, haluan jakaa ne täälläkin. Dance Class Howleen ja sille antamani lemmikkikissa. Howleen nimesi kisun Tassuksi.

Tämä oli silloin, kun nukke oli aika uusi ja pohdiskelin vielä, millainen tyyliltään ja persoonana se voisi olla.

Howleen sai myös leikkiä pikkuisella ponilla.

-Miss Chaos

Just a passer by

Tämä on postaus jonka tein henkilökohtaiseen blogiini kesällä 2013, kun minulla ei vielä ollut nukkeblogia. Laitan ne samat kuvat ja tekstin nyt tänne. Teen varmaan saman joillekin muillekin vanhoille postauksille joskus myöhemmin.

I can do things but cannot really feel them. It's been almost three centuries since I passed away, and I can't remember the smell of grass or the taste of fruits. I have distant memories of my favourite things, like soft silk dresses, holding hands, sweet cakes and stroking my cat's fur, but I do not know what they felt like, not anymore. Usually people don't even see or hear me, I float in the middle of a crowd feeling more alone than ever. I'm next to nothing, diminishing every day, just an echo in the wind. I do not walk, I do not sleep, I exist. Barely. The world changes around me, but I never change. You get used to it though, not living. But sometimes I wish I'd gone with the grey man who came for my soul when I died. Though I admit I'm still very afraid of letting go, I wonder where he would've taken me...

-Miss Chaos

So sleepy zZzZzZzZ....

Olen pitänyt taukoa nukkeshoppailussa, ja itse asiassa en ole edes viime aikoina ollut kotona kuin lyhyitä aikoja kerrallaan, joten kustomointiprojektitkin lojuvat laatikossa. Muuttostressikin pukkaa päälle, joten ne varmaan jäävätkin lojumaan vielä joksikin aikaa.

Mutta sain silti vihdoin postissa jotain jännittävää. Uskomaton tuuri, naurettavan halpa hinta, pitkähkö odotus ja vielä postimiehen sähläys, vaan tässä se nyt on:

Se kuuluisa arkku. Muistan ihastelleeni tätä joltain videolta joskus silloin, kun se oli ihan uusi juttu, ja sitten harmikseni ei tullutkaan Suomeen. En juurikaan harrasta mitään monstereiden leikkisettejä ja huonekaluja, vaikka vähän salaa himoitsen, koska ne vievät niin paljon tilaa, ja tuntuvat jotenkin... hmm... turhilta? Mutta joitakin poikkeuksia on, kuten se Ghoulian skootteri ja tämä.

Vinkki: Ne jutskat joilla nuken pää on aina kiinni pahvissa, yleensä ihmiset leikkaavat ne lyhyeksi ja painavat sitten törröttävät päät sinne nuken kallon sisään. Se ei ole aina tarpeen. Minä vedän hampailla ne irti, ja yleensä päänsisäinenkin osa tulee ulos kokonaisena. Pidän enemmän siitä, että saan ne pois. Joskus tosin katkeavat.

Peitto, teekuppi, päiväkirja ja kynä.

Yksityiskohdat ovat jälleen kauniita, kuten monstereiden tavaroissa aina.

Tämä on kai olevinaan jonkinlainen lukulamppu?

Pöytä taittuu ja liukuu arkun sisään.

Sängyn omistaja kyllä mahtuu petiinsä melko hintsusti.
Jalat jäävät hieman koukkuun ja päälaki on sängynpäädyssä kiinni.
Ei taida olla kovin mukava nukkua siellä.

Käyttöohjelappusesta selvisi, että myös Count Fabulous nukkuu täällä, sille on oma paikka.
Vaikka lemmikkiä ei tässä paketissa tullutkaan mukana.

Myös Draculauran kallisarvoiselle päivänvarjolle on pidike, sellaistakaan ei kyllä tullut sängyn mukana.
Onneksi minulla oli lepakko ja varjo ennestään.

Kyllä, kuvien taustalla on paljon kummaa roinaa. En voi edes syyttää muuttokaaosta, koska minulla lojuu aina kummaa roinaa siellä täällä.

Asuuko kukaan lukijoistani Oulun seudulla? Muutan Liminkaan, ja olen tuuminut, voisiko Oulussa pitää joskus nukkemiittiä, sehän saattaisi olla hauskaa. Järjestäisin, jos innokkaita harrastajia löytyisi. Vaikka uskoakseni suurin osa onkin minua aika paljon nuorempia, tulen kuitenkin hyvin juttuun kaiken ikäisten kanssa. Millähän tavalla saisin viestin kulkemaan laajemmalti harrastajien piirissä, jotta paikallisia löytyisi?

-Miss Chaos